Kävin katsomassa uuden Tomb Raider -elokuvan, jota tähdittää Alicia Vikander. Jos seuraat minua Twitterissä, niin tiedät mitä mieltä minä siitä olen, jos et, niin ei huolta, kerron sen kyllä myös tässä arvostelussa. Tämä arvostelu ei sisällä spoilereita tai juonipaljastuksia.
Olen ollut Tomb Raider -fani ns. from the day one. Eli siitä asti, kun alkuperäinen Tomb Raider julkaistiin Sony PlayStationilla vuonna 1996, joka muuten oli alunperin Sega Saturn -peli, mutta Saturnin huonon menestyksen vuoksi peli päädyttiin kääntämään, niin Sonyn supersuositulle PlayStationille kun PC-tietokoneillekin ja sittemmin pelisarja on tunnettu lähinnä PlayStation-pelinä, ei Lara Croft ole suotta saanut lempinimeä ”Lady of the PlayStation”. Olen siis pelisarjan superfani ja nimenomaan alkuperäisten ystävä sekä pidän erittäin tärkeänä miten sarjan sankaritar eli Lara Croft on kuvattu. Kerron tämän siksi, että lukijana ymmärtäisit paremmin kritiikkini tätä elokuvaa kohtaan.
Tomb Raider (2018) siis perustuu vuoden 2013 videopeliin, joka uudelleenkäynnisti koko pelisarjan ja kertoo Lara Croftista ennen kuin hän on täysiverinen haudanryöstäjä, kuten pelin ja elokuvan nimikin kertoo. Samalla meni ikävä kyllä uusiksi myös ikoninen Lara Croft lookki ja tilalle tuli enemmän realistinen ulkoasu ja tummempi sävy Tomb Raiderin maailmaan.
Juoni
Lara Croft, itsenäinen kadonneen seikkailijan tytär joutuu ylittämään rajansa päädyttyään saarelle jonne hänen isänsä seitsemän vuotta aikaisemmin katosi.
Eli kuten aikaisemmin mainitsin, niin Tomb Raider kertoo käytännössä saman tarinan, kuin vuoden 2013 videopeli, jossa Lara ei ole vielä täysiverinen haudanryöstäjä, jona hänet tunnetaan, vaikka hän onkin kyvykäs fyysisesti ja erityisesti jousen kanssa, koska rikkaana lapsena hän luonnollisesti on lapsesta asti harjoitellut jousiammuntaa.
Hahmonkehitys jää ehkä tässä elokuvassa vähän kevyeksi niille, jotka ei Lara Croftia tunne hahmona entuudestaan, sekä jos ei ole pelannut aikaisemmin sitä vuoden 2013 Tomb Raider -peliä. Elokuvan ensimmäinen näytös keskittyykin pohjustamaan Laran fyysiset kyvyt ja että hän on lahjakas ongelmanratkoja kuten isänsä. Silti se jää hieman laihanlaiseksi ja valitut kohtaukset ei ehkä ole parhaat mahdolliset. Elokuvan alussa tapahtuva polkupyöräkohtaus kestää turhan pitkään ja lähes tarkoitukseton, tämä aika olisi voitu käyttää huomattavasti paremminkin. Tomb Raider siis lähtee hitaasti liikkeelle vaikka kirjaimellisesti ensimmäinen kohtaus onkin räjähtävä! Elokuvan kesto on vähän alle kaksi tuntia.
Toiminta ja erikoistehosteet
Pohjimmiltaan Tomb Raider on ns. ”popcorn flick” toimintaelokuva, joka on hivenen enemmän kallellaan realismiin, kun vertaa esimerkiksi 2000-luvun alun Angelina Jolie Tomb Raider elokuviin Lara Croft: Tomb Raider (2001) ja Lara Croft Tomb Raider: The Cradle of Life (Lara Croft Tomb Raider: Elämän Lähde, 2003), jotka olivat ”dumb but fun” tyyppisiä aivot nollille filmejä. Ei siis mitään mestariteoksia, mutta viihdyttäviä toimintapläjäyksiä sellaisenaan ja ainakin allerkirjoittaneen mielestä huomattavasti paremmin Lara Croftin saappaat täyttävä Angelina Jolie niitä tähdittämässä. Tämä onkin suurin kritiikkini tämän vuoden (2018) Tomb Raider -elokuvaa kohtaan, Alicia Vikander ei vain muistuta mitenkään Lara Croftia, eikä vain rintavarustukseltaan vaan muutenkin ulkonäöltään. Aksentti sentään on oikea. Tämä tietenkin johtuu nykyisestä feminismistä ja sen aikaansaannoksista viihdeteollisuudessa, mutta jätetään politiikka sikseen, tämä on elokuva-sivusto eikä politiikkablogi.
Takaisin aiheeseen. Itse toiminta on toteutettu hyvin, erikoistehosteet ovat näyttäviä, kamerakulmat ovat luovia ja Laran taistelu hengestään muistuttaa hyvinkin paljon muutamia kohtauksia itse vuoden 2013 Tomb Raider -pelistä ja on selvää missä inspiraation lähteet ovat olleet. Laran vaatetuskin saarelle mentäessä on täysin sama kuin pelissä.
Elokuva on varsin graafinen ja oikein kipeetä tekee katsoa kun Lara kimpoilee pitkin ja poikin tuskasta voihkien, juurikin samaan tapaan kuin kahdessa edellisessä pelissä (Tomb Raider 2013 ja Rise of the Tomb Raider 2015/2016), joissa sitä on myös kritisoitu kovasti. Jos et pidä Laran jatkuvasta ääntelystä edellämainituissa peleissä, et pääse sitä karkuun tässä elokuvassakaan.
Taistelukohtaukset on nekin tehty realistisempaan tapaan näyttävien kung fu -koreografioiden sijaan ja Lara käyttää otteita joilla voisi kuvitella oikeastikin päihittävänsä itseään puolet isomman vastustajan. Toki siellä pari kunnon potkuakin nähdään! Tämä on yksi aspekti mistä pidin Tomb Raiderissa todella paljon. Taistelukohtaukset menee elokuvassa todella henkilökohtaiselle tasolle ja johtaa erittäin emotionaaliseen kohtaukseen, kun ottaa huomioon, että tämän elokuvan Lara Croft ei ole vielä se alkuperäisestä pelisarjasta tai niisä 2000-luvun alun elokuvista tuttu Lara Croft.
Toiminta siis on kerrassaan aivan loistavaa tässä elokuvassa ja omaa sellaisen todellisen iskun, joka saavutetaan sillä, että se perustuu enemmän realismiin kuin tyypilliseen Hollywoodin ylitseampuvaan tyyliin. Kun Lara ampuu ensimmäisen nuolensa siinä on voimaa, joka tietysti vahvistuu katsomalla elokuvan asianmukaisella äänentoistolla ja kunnollisella volyymilla! Tämä on elokuva minkä olisin toivonut olevan enemmän Laraa muistuttavan näyttelijättären tähdittämä, kuten Angelina Jolie tai vaikka Rhona Mitra, jonka piti tähdittää alunperin tuota 2001 Angelina Jolie -elokuvaa. En vain pysty hyväksymään sitä faktaa alkuperäisen pelisarjan ja Lara Croftin superfanina, että hän ei näytä siltä miltä pitäisi.
Loppujen lopuksi Tomb Raider on hieman keskiverto toimintaelokuvaa parempi haudanryöstöseikkailu. Kyllä, tässä elokuvassa kirjamellisesti ryöstetään hauta, että jos sitä odottaa, niin sitä saa. Jos muutakin kritiikkiä lähtee elokuvasta hakemalla hakemaan, kuin tuon pääosan esittäjän ulkonäön, niin se löytyy ehkä itse haudan pähkinöistä, joissa ei paljon ole logiikkaa, mutta se on yksi niitä asioita mitä tällaisessa elokuvasssa pystyy antamaan helposti anteeksi, sillä viihdearvo on siitä huolimatta siellä ja miten sellaisen peleistä tutun ansoja ja pulmia täynnä olevan haudan voi edes täysin realistisesti toteuttaa? Minua ei olisi haitannut vaikka Lara olisi kohdannut T-Rexin siellä saarella! Nämä on enemmänkin niitä ylianalysoijien ongelmia. Onneksi en kuulu itse siihen kastiin. Sillä logiikalla pystyy repimään palasiksi elokuvan kuin elokuvan.
Kuten aina, en perusta arvosanoista arvosteluissa oli kyseessä sitten pelit, elokuvat tai mikä vain, mutta niille jotka jonkun numeron haluavat sanoisin, että Tomb Raider on vahva 7/10 tai jopa kahdeksikko jos olet Tomb Raider -fani. Olisi helppo antaa tälle se kasi jos Lara muistuittaisi edes vähän Laraa. Seiska eli vähän keskiverto paukuttelua parempaa viihdettä (asteikolla 1-10 5/10 on keskiverto), ehkä lähinnä Tomb Raider -lisenssinsä ansiosta.
