Sain viimein tilaisuuden katsoa tämän viimeisimmän vuonna 2018 julkaistun Predator-elokuvan (The Predator), jonka on ohjannut Shane Black ja sitä tähdittää Boyd Holbrook, joka esittää elokuvan pääsankaria nimeltä Quinn McKenna ja hänen poikaansa Jacob Tremblay (Rory McKenna). Sekä Quinnin hullujen armeijakavereiden roolissa ovat Trevante Rhodes (Nebraska Williams), Keegan-Michael Key (Coyle), Thomas Jane (Baxley) ja Augusto Aguilera (Nettles). Elokuvan antagonistin roolissa on Sterling K. Brown (Traeger) ja tohtori Casey Brackettin roolissa on Olivia Munn.
Juoni
Kun nuori poika vahingossa aiheuttaa universumin vaarallisimmat saalistajat palaamaan Maan pinnalle voi ainoastaan epämääräinen joukko entisiä sotilaita ja väärin kohdeltu tiedemies pelastaa ihmiskunnan.
Tekninen toteutus
The Predator on ajalleen tyypilliseen tapaan lähes täysin tietekoneella luotujen erikoisefektien varassa ja osa niistä oli ihan vakuuttavia ja viihdyttäviä ja osa huonoja. Aika tyypillinen aikakaudelle sopiva eri erikoisetehostetalojen sekametelisoppa. Jos elokuvan lopputekstejä katsoo, niin elokuvan kanssa on painiskellut useampikin erioistehostetalo. Elokuvan eduksi tämä toimi jotenkin, kun se sattuu olemaan varsin pimeä elokuva, joka luo kohtalaisen hyvän tunnelman.
Itse katsoin elokuvan Disney+ -suoratoistopalvelusta Dolby Vision -laajasävyä (HDR) käyttäen lähes täysin pimeässä huoneessa ja se oli varsin hyvä saamaan kirkkaat efektit ja räjähdyset näyttämään muikeilta. Ikävä kyllä en päässyt kokemaan Dolby Atmos -ääntä vaikka nyt omistankin Dolby Atmos -äänijärjestelmän, koska televisioni ei tue eARC:ia. Joten piti valita HDR (Dolby Vision) tai Dolby Atmos -ääni. Valitsen aina HDR:n äänen yli vaikka äänimaailma onkin iso osa kokemusta, mutta kyllä se tavallinen Dolby Digital 5.1 raitakin jytisi. Ei mitään erityistä mainitsemisen arvoista.
Mitä Predatorin varusteisiin tulee, niin itse tykkäisin siitä ”likaisemmasta” tyylistä mitä esim. alkuperäinen elokuva vuodelta 1987 oli. Tässä elokuvassa saalistajan haarniskat kiiltää ja ovat muotoiltu ergonomisesti. Kauakana siis siitä öljyisestä kulmikkaasta muotoilusta. Voihan sen selittää sillä, että heidänkin varusteet kehittyy ajan myötä, sillä elokuva kuitenkin sijoittuu vuosikymmeniä myöhemmäksi. Ei silti poista omaa preferenssiäni siitä mitä haluan nähdä.
Komedia?
Sitten siihen suureen elefanttiin huoneessa. Eli onko tämä elokuva komedia? IMDb luokittelee elokuvaan kolmeen kategoriaan, jotka ovat toiminta, seikkauli ja sci-fi. The Predator toki on kaikkea näitä myös, mutta elokuva on mielestäni myös ihan täysi komedia-elokuva.
Osa vitseistä ja huumorista on ihan aidosti hauskaa ja on oikeastaan ihan hyvä, että elokuva ei ota itseään liian vakavasti, koska on sanomattakin selvää, että jos haluaa vuoden 1987 Arnold Schwarzenegger Predator -kokemuksen niin silloin pitää edelleen ja hyvin todennäköisesti aina tulevaisuudessakin katsoa se alkuperäinen raaka-arskan Predator vuodelta 1987.
Ongelma on kuitenkin tämän elokuvan kohdalla se, että tässä elokuvassa on kaikki vedetty läskiksi oikein viimeisen päälle. Tätä elokuvaa ei pidä missään nimessä mennä katsomaan jos aikoo loukkaantua jostain. Kuten sanoin, osa läpästä on ihan hauskaa, mutta se, että sitä syötetään jatkuvalla syötöllä väkisin läpi koko elokuvan koko tunnin ja 47 minuuttia päälle.
Niin huono, että se on hyvä
Luokittelen tämän elokuvan tähän kategoriaan. Elokuva on juuri sillä tavalla huono, että se on hyvä. Jos The Predator yrittäisi olla vakava Predator-elokuva ja huono, niin silloin se olisi vain huono. Tässä filmissä sentään on itseasiassa jonkinlainen viihdearvo juurikin tuon yliampuvan huumorinsa ansiosta ja jotkin tietokoneella tuotetuista splatteri-efekteistä ovat ihan viihdyttäviä. Annan tähtimittariin 4/10. Eli huono, mutta hyvä. Vain huono olisi ollut kaksi tähteä.
