Star Wars: The Last Jedi (2017) — arvostelu

On taas se aika vuodesta. kun arvostellaan uusi Tähtien Sota -elokuva tai tätä nykyä myös täällä ihan Star Wars -elokuva. Eli ollaan päästy siihen pisteeseen, että näiden elokuvien nimiä ei enää suomenneta ja Disney julkaisee jo kolmatta vuotta putkeen uuden Star Wars -elokuvan näin joulukuussa. Tämä arvostelu ei sisällä spoilereita tai juonipaljastuksia.

Vuosi 2015 aloitti isosti Star Wars: The Force Awakensillä, joka on siis varsinaisesti Episodi VII ja 2016 jatkoi sivutarinalla Rogue One: The Star Wars Story, jonka video-arvostelun voit katsoa tältä sivustola. Tältä sivustolta löytyy myös arvostelut The Force Awakensin 3D Collector’s Edition Blu-raysta ja Rogue Onen steelbook Blu-raysta.

Nyt sitten tänä vuonna (2017) saatiin Episodi VIII eli Star Wars: The Last Jedi ja tämä on spoilerivapaa arvostelu siitä. Kävin katsomassa elokuvan 3D-version 14.12.2017 eli toisena näytöspäivänä.

Juoni

Otettuaan ensimmäiset askeleet Jedin maailmaan, yhdessä Luke Skywalkerin (Mark Hamill) kanssa Rey (Daisy Ridley) liittyy mukaan seikkailuun galaktisten legendojen Leian (Carrie Fisher), Finnin (John Boyega) ja Poen (Oscar Isaac) kanssa avaamaan voiman ikivanhoja arvoituksia ja järisyttäviä menneisyyden salaisuuksia.

Tämän enempää juonesta ei voi oikein avata alkamatta spoilaamaan sitä. Vahinko ei ole kuitenkaan kovin suuri, koska kyseessä on Star Wars -elokuva. Kuka Star Wars -fani muka jättäisi Star Wars -elokuvan katsomatta sen perusteella, että juonen kuvaus ei miellytä tai se on puutteellinen? Ne ketkä ei katso Star Wars -elokuvia eivät varmaan katso tätäkään. Pienikin spoileri taas Star Wars -faneille on iso EI, joten käyn tässä arvostelussa lähinnä läpi mitä mieltä olin elokuvasta ja sen teknisestä toteutuksesta. Saatan tehdä Youtube-kanavalleni MadFinnTech spoilerikeskustelun samaan tyyliin kuin viime vuonna Rogue Onen kanssa, ehkä.

Erikoistehosteet ja visuaalinen ilme

Puhutaan tähän väliin vähän Star Wars: The Last Jedi -elokuvan visuaalisesta ilmeestä ja erikoistehosteista, jotka ovat aina olleet erittäin oleellinen osa Tähtien Sota -elokuvia, eikä The Last Jedikään todellakaan jätä kylmäksi tällä saralla.

Uskaltaisinkin melkein väittää, että The Last Jedin erikoistehosteet ovat parhaat tähän asti missään Star Wars -elokuvassa, jopa paremmat kuin viime vuonna ylistämässäni Rogue Onessa, joka ei todellakaan jätä kylmäksi sekään. Tämä tietenkin on vain loogista teknologian kehittyessä ja uudemman pitäisikin olla aina edellistä parempi.

Toki nämä kaksi elokuvaa ovat niin lähellä toisiaan tuotettu, että työkalut ja teknologia on käytännössä molemissa tapauksissa sama. Joten mistä siis johtuu, että The Last Jedi vetää pienoisen niskalenkin Rogue Onesta tällä saralla?

walkers_the_last_jedi_1080
The Last Jedi näyttää Star Warsilta, mutta on myös tuore ja uskaltaa tehdä uusia asioita.

Todennäköisin selitys on, että The Last Jedin taideohjaus (art direction) on parempi, tai ainakin mielenkiintoisempi, joka toisaalta johtuu siitä, että Rogue One on erittäin sidottu tiettyyn kohtaan Star War -aikajanaa ja juonta, eli ihan vähän ennen alkuperäistä vuoden 1977 Star Warsia eli Episodi IV: New Hopea. Jolloin kaiken siinä elokuvassa pitää näyttää samalta kuin alkuperäisessä trilogiassa. Mikä ei ole huono asia, mutta se estää tietynlaisten vapauksien ottamista, joita selvästi The Last Jedissä on otettu ja käytetty erinomaisesti hyväksi.

Ultimaattisesti se näyttää todella Star Warsilta, mutta kuitenkin on uskallettu tehdä uusia ja todella toimivia juttuja. Jopa porgit on toteutettu elokuvaan hyvällä tavalla, vaikka ne muodostuikin jo internet-meemiksi ja naurun kohteeksi. En pidä porgeja spoilerina. koska selvästi ovat esillä mm. trailereissa. Tietenkin jos trailereita pitää spoilereina, niin niitä ei välttämättä kannata katsella ja lukea arvosteluita ennen kuin on elokuvan nähnyt.

Eli siis, The Last Jedi on uskomaton taidonnäyte modernin elokuvatuotannon kyvyistä tuoda ruudulle uskomaton spektaakkeli vauhtia, räjähdyksiä, tietokoneanimaatiota hyvin käytettynä. Eikä myöskään sovi unohtaa erinomaista äänisuunnittelua ja efektejä. Tämä elokuva todella kuullostaa Star Warsilta. Eikä sovi unohtaa mainita myös loista legendaarisen John Williamsin säveltämää musiikkia, joista muodostuu jo nyt uusia klassikoita kuten Rey’s Theme.

port_the_last_jedi_1080
Jo internet-meemiksi asti muodostunut Porg ei pilaa elokuvaa, ei huolta!
vultpex_the_last_jedi_1080
Vultpex on myös hyvä esimerkki uudesta, mutta toimivasta The Last Jedissä.

Myös stereoskooppinen 3D toimi erittäin hyvin tässä elokuvassa paria pientä syväterävyys (depth of field) ongelmaa lukuunottamatta, jolloin ruudun etualalla oleva objekti ei ole tarkennettu objekti. Näissä tapauksissa 3D ei oikein tomi, mutta onneksi en ensimmäisellä katselukerralla bongannut näitä kuin korkeintaan pari. Toisinpäin taas 3D tuo hyvän syvyysefektin, eli silloin kun ruudun etualalla oleva objekti on tarkennettu esim. henkilö joka puhuu, johon yleisön olisi tarkoitus kohdistaa huomio. 3D toi erinomaiseen syvyysefektin myös avaruustaistelukohtauksiin. Muuten sen olemassaolon lähinnä unohti, mikä tarkoittaa sitä, että se toimi hyvin. Haluankin ehdottoamasti tästä heti 3D-version myös kotiin nautittavaksi LG:n OLED passiivi-3D -ruudulta, joka tekee oikeasti 3D:stä erittäin nautinnollisen kokemuksen. Harmi, että LG pudotti 3D:n 2017 OLED-mallistosta, mutta se on artikkeli eri päivälle.

Itse elokuva

Iso ongelma Star Wars -elokuvaa arvostellessa on se, että siitä ei voi sanoa juuri mitään kertomatta mitään mitä Star Wars -fanit pitävät spoilereina. Joten en voi kun lyhykäisesti kertoa, että pidin The Last Jedistä todella paljon. Siinä oli paljon hyvää, moni asia toimi ja jotkut asiat sitten taas eivät toimineet tai olisi voinut tehdä toisin. Elokuvassa on yksi kohtaus, joka erityisesti nyppi minua väärällä tavalla jonka poistaisin elokuvasta jos voisin. Se ei pilaa elokuvaa, mutta sellaisella ei ole mielestäni sijaa Star Warsissa.

The Last Jedin rytmitys toimi pääasiassa hyvin ja puuduttavia hetkiä ei juuri ollut vaikka elokuva onkin noin kaksi ja puoli tuntia pitkä. Toki sieltä löytyi pari kohtaa missä asiat olisi voinut edetä hieman nopeamminkin ja sitten joitakin asioita mitä olisi voitu näyttää hieman enemmänkin ajan kanssa.

Myös elokuvan loppu oli mielestäni hieman erikoinen. Tuntui siltä, että elokuvan loppumista yritettiin pitkittää suotta muutamalla turhalla kohtauksella elokuvan lopussa. Luulinkin pari kolme kohtausta ennen varsinaista loppua, että nyt pamahtaa se kuuluisa Tähtien Sota -lopputeksti ruutuun, mutta ei, elokuva jatkuu vielä ja sama homma toistettiin pariin otteeseen.

Toki Star Wars -fanin näkökulmasta on hienoa saada mahdollisimman paljon materiaalia ja kohtauksia, mutta noin niinkun tavallisen elokuvankävijän näkövinkkelistä elokuvan loppumista suotta pitkitettiin muutamalla minuutilla.

Kokonaisuutena The Last Jedi on ehkä paras näistä uusista tällä vuosikymennellä tehdyistä Star Wars -elokuvista, ainakin parempi kuin vuoden 2015 The Force Awakens. Minä henkilökohtaisesti pidän Rogue Onesta todella paljon ja se on ehkä mielestäni jonkin verran parempi kuin The Last Jedi, mutta minun mielipiteeni on tässä tapauksessa vähemmistön mielipide. Kuten aina ennenkin, en perusta juurikaan arvosanoista, mutta annan sen niille, jotka sellaisen haluavat kuulla. The Last Jedi on 9/10 elokuva minulle, eli asteikolla 1-10 sama kuin Rogue One ja yhden pisteen parempi kuin The Force Awakens. 20 pisteen asteikolla antaisin The Last Jedille 8.5 ja Rogue Onelle 9.0. Ehdottomasti suosittelen tätä kaikille Star Warsin ystäville ja muillekin jotka haluavat nähdä teknisesti näyttävän avaruusspektaakkelin.

Teatterikokemus

Pieni bonus tähän loppuun varsinaisesta elokuvateatterikokemuksesta Star War -elokuvaa katsoessa ja miten se poikkeaaa ihan kaikesta muusta. Tähtien Sodalla on todella suuri ja joissain tapauksissa todella fanaattinen fanikunta ja mitä lähempänä ensi-iltaa menee Star Wars -elokuvan teatteriin katsomaan, sitä todennäköisemmin siellä on joukossa näitä superfaneja, jopa Suomessa. Näin ollen Star Warsin kanssa elokuvateatteri täyttyy tietynlaisella tunnelmalla ja yhteenkuuluvuuden tunteella aina aulasta ja vessatiloista itse esityssaliin.

Minä olen pitkänlinjan elokuvissa kävijä kohtuu aktiivisesti aina vuodesta 1998 lähtien ja päässyt osallistumaan muutamankin Tähtien Sota -elokuvan esitykseen teatterissa, toki en alkuperäistä trilogiaa voinut teattereissa todistaa, koska niistä uusin eli Return of The Jedi tuli ulos vuonna 1983 ja minä olen syntnyt vuonna 1984. Niin, olin sanomassa sitä, että useita kymmeniä elokuvia teattereissa nähneenä missään muussa tapauksessa tällaista tunnelmaa ei teatteriin synny.

Tällä kertaa ennen elokuvaa vessassa käydessäni joku vihelteli Star Wars -teemaa aisoita hoidellessaan teatterin vessatiloissa. Ei siinä voinut kun hymyillä leveästi samalla kun hoitelin siellä omia asioitani. En tiedä oliko kyseessä sama superfani vai joku toinen itse elokuvan esityksen aikana, kun tietyssä kohtaa elokuvaa (jota en tässä spoilaa, mutta kuitenkin erittäin upea kohtaus elokuvassa) hän saa korvinkuultavan ”orkun” jolle koko sali taputti! Missä tahansa muussa elokuvassa moista käytöstä katsottaisiin vihaisesti. Myös elokuvan loppuessa se sai villit aplodit yleisöltä! Kuinka monen elokuvan kohdalla tehdään elokuvateatterissa sama? Ei monen.